IT MIGHT GET LOUD DVD

It Might Get Loud on yhdysvaltalainen dokumenttielokuva vuodelta 2008, jonka on tehnyt elokuvaohjaaja Davis Guggenheim. Se tutkii tunnettujen rock-kitaristien Jimmy Pagen, The Edgen ja Jack Whiten uraa ja musiikkityyliä. Elokuva sai ensi-iltansa Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla 2008, ja Sony Pictures Classics julkaisi sen Yhdysvalloissa 14. elokuuta 2009.

Elokuva dokumentoi kitaristien Jimmy Page, David ”The Edge” Evans ja Jack White monipuolisia soitto- ja levytystyylejä.

Pagen historia kitaransoiton kanssa juontaa juurensa hänen lapsuuteensa, jolloin hän soitti skiffle-yhtyeessä. Koska Page halusi tehdä muutakin kuin soittaa popmusiikkia, hän ”vetäytyi” kitaransoitosta opiskellakseen taidekoulussa. Myöhemmin hän jatkaa musiikkiuraansa sessiokitaristina, mutta lannistuu huomatessaan soittavansa muiden ihmisten musiikkia ja tukahduttavansa oman luovuutensa. Tässä vaiheessa Page alkaa säveltää ja esiintyä yhtyeissä The Yardbirds ja Led Zeppelin. Page kertoo skiffle- ja blues-musiikista, joka vaikutti häneen tuolloin. Monissa kohtauksissa Page nähdään vierailemassa Headley Grangessa, jossa useita Led Zeppelin IV: n kappaleita äänitettiin, ja eräässä kohtauksessa hän selittää, miten ”When the Levee Breaks” -kappaleen erottuva rumpusoundi saatiin aikaan sen talon akustiikan ansiosta, jossa kappale äänitettiin.

Edgen historia kitaran kanssa juontaa juurensa siihen, kun hän rakensi kitaran veljensä Dikin kanssa ja opetteli soittamaan. Elokuvassa hän vierailee Mount Temple Comprehensive Schoolissa ja kertoo, miten hän perusti U2:n lapsuudessaan. Hän esittelee myös soittotekniikkaansa, miten hän poistaa tiettyjä säveliä soinnuista sekä miten hän käyttää kaiku- ja delay-efektejä ”täyttääkseen nuotteja, joita ei ole”. Hän puhuu myös nimikitaransa, Gibson Explorerin, ostamisesta New Yorkista ja punk-musiikista, joka vaikutti häneen. Muissa kohtauksissa hän soittaa ”Where the Streets Have No Name” -kappaleen varhaisia demonauhoja, kertoo inspiraatiostaan ”Sunday Bloody Sunday” -kappaleeseen ja viettää aikaa kokeilemalla kitaraefektejä ”Get on Your Boots” -kappaleen riffejä varten.

White jäljittää musiikillisen taustansa lapsuuteensa Detroitin ränsistyneessä kaupunginosassa. Hän asui huoneessaan kahden rumpupaketin ja kitaran kanssa ja nukkui vaahtomuovikumin päällä, koska hän otti sängyn pois saadakseen enemmän tilaa musiikilleen. White kamppaili musiikillisen identiteettinsä löytämiseksi, koska soittaminen ei ollut ”coolia”, ja hänen yhdeksän sisarustaan olivat kaikki musiikillisesti suuntautuneita. Hänen vahva kiinnostuksensa bluesiin ja roots-musiikkiin oli ristiriidassa hiphop- ja house-musiikin kanssa, joka oli suosittua silloisella, pääasiassa latinoista koostuvalla naapurustolla. White löysi lopulta paikkansa garage rock -yhtyeessä The Upholsterers työskennellessään verhoilijana, mikä tasoitti tietä hänen tuleville yhtyeilleen The White Stripesille ja The Raconteursille. Whiten filosofia on rajoittaa ja haastaa itseään eri tavoin pakottaakseen luoviin äänitys- ja soittotapoihin.

Elokuvan kulmakivi on kolmen kitaristin tapaaminen Los Angelesin ”The Summit” -nimisessä äänitehtaassa 23. tammikuuta 2008, jossa kitaristit paitsi keskustelevat vaikutteistaan ja tekniikoistaan myös soittavat toistensa kappaleita yhdessä ja näyttävät toisilleen, miten soitetaan kappaleet ”I Will Follow”, ”Dead Leaves and the Dirty Ground” ja ”In My Timeof Dying”. Elokuvan lopuksi miehet soittavat improvisoidun coverin The Bandin ”The Weight” -kappaleesta akustisilla kitaroilla.